Kuukausi: helmikuu 2023

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla laadittu Itäisen Suomen visio on valmistunut. Toimeenpanosuunnitelmassa on esitetty 38 elinvoimaa vahvistavaa toimenpidettä. Yhteistyö on avainsana vision saavuttamisessa, korostaa elinkeinoministeriMika Lintilä. Eri toimijoiden innostus ja sitoutuminen vision toteuttamiseen ei kuitenkaan vaikuta hyvältä.

Yhteistyön laadulla ja tuloksilla on omat haasteensa. Osaamisen puute, asenteet sekä vakiintuneet toimintamallit, hallinnolliset rajat ja rakenteet vaikeuttavat yhteistyötä. Esimerkiksi nykyinen maakunta- ja kuntavetoinen aluekehitystyö ja edunvalvonta hajottaa kokonaisuudet helposti sirpaleiksi, estää priorisoinnin ja rajoittaa rajat ylittävää yhteistyötä. Visiossa yhteistyön laatuun sekä esteiden tunnistamiseen ja poistamiseen ei ole juuri panostettu. Rakenteista todetaan vain: Pitkällä aikavälillä voidaan tarkastella myös rakenteita.

Yhteistyökyvyn puute vaikuttaa myös Itä-Suomen omien vahvuuksien ja kehittämispotentiaalin tunnistamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Yhteinen tavoite ja kehityskuva esimerkiksi Saimaasta puuttuu visiosta. Maailmalta katsottuna Järvi-Suomi, Lakeland-Saimaa, on matkailualuekokonaisuus, jolla voi erottua ja kilpailla kansainvälisesti, vrt. Lappi Lapland. Yhdessä olemme enemmän.

Itäisen Suomen uusi visio on hyvä alku mutta se ei riitä. Itäinen Suomi uhkaa jäädä sivun esimerkiksi vihreistä investoineista tuulivoiman rakentamiseen kohdistuvien rajoitteiden vuoksi. Maakuntajako ja muut aluekehitystyökalut tulisi saada nykyistä tehokkaammin tukemaan tavoiteltua kehitystä. Myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentän uudistaminen tulisi nostaa keskusteluun, koska jatkossa osaamisen ja koulutuksen merkitys korostuvat entisestään. Miltä kuulostaisi esimerkiksi Saimaan maakunta ja hyvinvointialue, Saimaa-suunnitelma, -ohjelma ja kärkihankkeet sekä Järvi-Suomen verkostoyliopisto?

Olennaista on visiotyön jatko, joka jää ilmaan. Voisivatko maakuntaliitot turvata työn jatkumisen? Itä-Suomi tarvitsee oman tulevaisuusvision ja osana visiota myös rakenteellisia uudistuksia ja vahvaa priorisointia.

Oskari Valtola
Työterveylääkäri
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas
Mikkelin kaupunginvaltuuston pj.
Etelä-Savon maakuntaliiton 1.vpj.

Suomi on nykyisen hallituskauden aikana velkaantunut lisää noin 40 miljardia euroa. Valtion velkojen korot ovat nousseet lyhyessä ajassa 900 miljoonasta eurosta vuodessa 2,6 miljardiin euroon vuodessa. Suomen bruttokansantuote ei ole noussut viimeiseen 15 vuoteen. Olemme käytännössä vedenjakajalla ja Suomen on valittava mihin suuntaan se haluaa kehittyä. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida ylläpitää ja huolehtia yhteiskunnan heikoimmista ilman vahvaa valtiontaloutta. Hyvinvointialueet ovat aloittaneet ja vanhustenhuolto, terveydenhuolto ja alueiden talous ovat kriisissä.

Minun unelmani on Suomi, jossa työnteko ja kouluttautuminen kannattaa. Suomi, johon kannattaa investoida, jonka talous on kestävällä pohjalla. Suomi, jossa ihmiset luottavat tulevaisuuteen ja uskaltavat unelmoida. Turvallinen lapsuus, kannustava peruskoulutus ja tulevaisuuden mahdollisuudet tulee olla kaikkien saatavilla.

Työn verotusta on ehdottomasti alennettava. Työverotus ja erityisesti sen hurjan kireä progressio eivät kannusta työntekoon. Työnteon kannattavuus ja ahkeruus on nostettava jälleen kunniaan Suomessa.

Suomi kärsii investointien puutteesta ja bruttokansantuote ei ole nousut viiteentoista vuoteen. Yritysten kasvua ja investointimahdollisuuksia olisi parannettava siirtämällä yritysverotusta Viron mallinmukaiseen suuntaan, jossa vasta yrityksestä ulos otettavia voittoja verotetaan. Tämä mahdollistaisi investoinnit kasvuun ja kehitykseen ja sysäisi bruttokansantuotteen kasvuun.

Omistamisen verotusta oisi tasapuolistettava. Suomalaisten on sallittava vaurastua.

Sosiaali- ja terveyenhuollossa on kriisitilanteessa keskityttävä olennaiseen ja peruttava viimeisen vaalikauden aikana tehtyjä päätöksiä esimerkiksi seitsemän päivän hoitotakuusta ja hoitajamitoituksesta. Nämä hyvällä tarkoituksella tehdyt ideologiset päätökset ohjaavat rajallisia resursseja tehottomasti. Sote-sektorilla on etsittävä tuottavuuden kasvua ja uusia digitaalisia toimintamalleja, jotta selviämme hoitohenkilökunnan määrän vähenemisestä ja hoidontarpeen kasvusta.

Suomessa oppimisen PISA-tulokset ovat laskeneet parin kymmenen vuoden aikana. Kukaan ei tunnu tietävän tarkalleen syytä tähän. Inkluusio, muutokset opettajan työssä ja opetustuntien väheneminen saattavat selittää ilmiötä. Suomi käyttää opetukseen vähemmän rahaa suhteessa bruttokansantuotteeseen verrattuna muihin OECD maihin.  Peruskoulussa on palattava perusasioihin ja nostettava vaatimustasoa.

Nyt on oikea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin Suomen tulevaisuuden pelastamiseksi.

Oskari Valtola
Työterveyslääkäri
Etelä-Savon maakuntahallituksen 1. varapuheenjohtaja
Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisten huumeiden käyttö on edelleen lisääntynyt. Esimerkiksi kannabiskokeilut ovat nelinkertaistuneet 90-luvun alusta.

Huumeista koituu yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia ja kannabis on ylivoimaisesti käytetyin huume. Osa kannabiksen käyttäjistä käyttää sitä satunnaisesti ja heidän määränsä on kasvanut. Vaikka Suomessa huumausaineet ovat iso ongelma ei tilanne ole onneksi karannut hallinnasta. Tämän takia meidän ei tarvitse vapauttaa kannabista käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta.

Kannabiksen haitat ovat kiistattomat ja selkeästi osoitetut. Aivojen kehittyminen jatkuu pitkälle yli kahdenkymmenen vuoden ikään ja tiedetään, että kannabis on erityisen haitallista kehittyville aivoille. Kannabiksen käyttö passivoi ja hidastaa ajatuksenjuoksua. Lisäksi psyykkiset haitat ja jopa psykoosit aiheuttavat käyttäjille vakavia ongelmia. Osalla käyttäjistä kannabis toimii myös porttina kovempiin aineisiin.

Huumeiden käytön dekriminalisointi on muissa maissa lisännyt huumekokeiluja. Tiedämme, että noin kymmenen prosenttia käyttäjistä kehittää päihderiippuvuuden, valitettavasti tämä riski ei näy ihmisestä päälle päin.  

Kannabiksen käytön dekriminalisointi tulisi todennäköisesti lisäämään kokeiluita ja käyttöä erityisesti nuorten keskuudessa. Poliisilla ei olisi enää keinoja tai mielenkiintoa puuttua kannabiksen hallussapitoon, joka lisäisi myös myyntiä, koska kiinnijäämisen rikiä ei enää olisi. Diileri voisi aina vedota omaan käyttöön ja jatkaisi aineiden levittämistä lapsillemme ilman ongelmia. .  Nuorille poliisin pitämä tiukka puhuttelu, lastensuojeluilmoitus ja sakko voivat säikäyttää ja herättää nuoren ja hänen perheensä ongelman suhteen.

Monesti perusteena dekriminalisoinnille käytetään sitä, että käyttäjät eivät uskalla hakeutua hoitoon rangaistuksen pelon takia. Tälle perustelulle ei ole pohjaa. Hoitohenkilökunta ei ilmoita riippuvuudesta tai käytöstä poliisille. Lisäksi poliisi jopa ohjaa nykyisin käyttäjiä hoitoon vaihtoehtona esimerkiksi sakkorangaistukselle.

Kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöä ei Suomessa saa missään nimessä hyväksyä dekriminalisoimalla niiden käyttö tai hallussa pito. Meillä on hyvät mahdollisuudet pitää huumausaineongelmamme kurissa ja pienentää haittoja. Kaikki lähtee ennaltaehkäisystä ja yhteiskunnan negatiivisesta suhtautumisesta huumeisiin. Koulujen ja vanhempien on pidettä huolta lapsista ja kannettava vastuunsa. Työelämän huumausainetestit viestivät siitä, että huumeita ei työelämässä hyväksytä. Jos ongelmia on ehtinyt jo kehittyä, tulee hoito- ja kuntoutusprosessien toimia oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Ei luovuteta tässä tärkeässä asiassa!

Oskari Valtola
Työterveyslääkäri, Päihdetyökokemusta yli 10 vuotta
Kansanedustajaehdokas Kaakkois-Suomi (Kok.)

Ei ole sattumaa, että Itä-Suomen talous on perustunut luontaisiin ominaispiirteisiin ja vahvuuksiin, vesistöihin, metsiin ja muihin luonnonvaroihin. Myös tulevaisuus on helpompi rakentaa luontaisten vahvuuksien varaan kuin keksiä jotain aivan uutta. Suomella ei ole varaa taantuvaan ja huonomaineiseen Itä-Suomeen, eikä Itä-Suomella omien vahvuuksien puutteelliseen hyödyntämiseen. Tarvitaan innovatiivisuutta ja kykyä tehdä asioita paremmin kuin ennen. Tulevaisuuden Itä-Suomen rakennuspalikoita:

1. Itäsuomalaiset tarvitsevat oman tulevaisuusvision, asennemuutosta, yhteistä innostusta ja yhteistyökykyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena tulee olla kestävä pohja ja rakenteet hyvinvointivaltiolle, elinvoimaisuudelle ja turvallisuudelle. Tämä tavoite pitää saada myös uuteen hallitusohjelmaan.

2.Johtavana ajatuksena tulee olla Itä-Suomen luontaisten vahvuuksien kokonaisvaltainen hyödyntäminen ja kehittäminen. Tärkeimmät luontaisia vahvuuksia tukevat aluekokonaisuudet on tunnistettava. Niille on laadittava omat kehityssuunnitelmat ja kärkihankkeet.

3.Maakuntajako ja muut aluekehitystyökalut on saatava nykyistä tehokkaammin tukemaan alueiden luontaisia vahvuuksia, kehitykseen sopeutumista ja uutta kasvua. Nykyinen maakunta- ja kuntavetoinen aluekehitystyö ja edunvalvonta hajottaa kokonaisuudet helposti sirpaleiksi, estää priorisoinnin ja rajoittaa rajat ylittävää yhteistyötä. Se ei ole kestävää vaan päinvastoin jatkaa Itä-Suomen taantuvaa kehityskierrettä sekä syö resursseja kehitykseltä ja uusiutumiselta.

Oskari Valtola
Työterveyslääkäri
Etelä-Savon maakuntahallituksen 1. varapuheenjohtaja
Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas

Itä-Suomen saavutettavuutta on parannettava maailman muututtua merkittävästi. Itä-Radan hankeyhtiö on aloittanut pitkän urakkansa ns. Itäradan valmistelemiseksi. Tämä on yksi useista eripuolilla Suomea valmisteltavista valtavista ratainvestoinneista, joiden valmistuminen vie aikaa lyhimmillään vuosikymmeniä. Savonradalla matka-aikojen lyhentäminen on mahdollista nopeammalla aikataululla rataan tehtävillä perusparannuksilla, jotka ovat mittaluokaltaan selvästi pienempiä.

Raideliikenteellä on muuttuvassa maailmassa myös muita mahdollisuuksia. Savonradalle mahtuu lisää liikennettä ja tulisikin selvittää taajamajunaliikenteen palauttaminen välille Kouvola-Mikkeli-Pieksämäki.
Etelä-Savon alueella junat ovat jo pitkään pysähtyneet etelästä tullessa Savon radalla vain Mäntyharjulla, Mikkelissä ja Pieksämäellä. Radan varren taajamat ovat jääneet ilman pysähdyksiä ja liikennettä on jouduttu korvamaan muilla tavoilla. Pohjoismaissa taajamajunaliikenne on kokenut uuden tulemisen. Matkustajamäärät ovat kasvaneet kilpailun vapauduttua, vuorotarjonnan lisäännyttyä ja palvelutason parannuttua. Suomessa suunta on ollut toinen, esimerkiksi Mikkelin Haukivuorella junan pysähtymisen loputtua matkustajat ovat siirtyneet joko oman auton, tai linja-auton käyttöön. Osa on lopettanut matkustamisen kokonaan ja muuttanut parempien yhteyksien äärelle.

Matkustajaliikenne raiteilla on vapautunut kilpailulle myös Suomessa, joten uusia toimijoita on tulossa markkinoille tarjoamaan palveluitaan. Kiskobussit ja moottorivaunut ovat ympäristöystävällinen ja taloudellinen tapa hoitaa henkilöliikennettä. Lähijunien päästöt ovat parhaimmillaan jopa 98 prosenttia pienemmät kuin henkilöautoliikenteen päästöt. Raiteet ovat valmiina ja seisakkeiden rakentaminen on tarvittaessa edullista.

Käytännössä kaikki julkinen liikenne on subventoitua, eli kunnat ja valtio tukevat joukkoliikennettä. Lähijunaliikenne tulee nähdä tässä liikennejärjestelmässä korvaavana liikennemuotona ja alueemme liikennettä tulee kehittää kokonaisuutena. Lähijunaliikenne korvaisi mahdollisesti muuta olemassa olevaa liikennettä. Kustannukset eivät siis välttämättä nousisi palvelutarjonnan parantuessa.

Aamulla ja iltapäivällä ”ruuhka-aikaan” voisi lähijunaliikenteen vuoroväli Savon radalla olla noin tunti ja muulloin 2–3 tuntia. Savonradalle tulisi tehdä myös liikennettä parantavia investointeja. Kohtaamispaikkoja on varmasti lisättävä, nämä investoinnit parantaisivat ja nopeuttaisivat myös kaukojunien liikennöintiä.

Alueen kaupunkien, kuntien ja maakuntaliittojen tulisikin selvittää ympäristö- ja elinkeinopoliittisista syistä taajamajunaliikenteen palauttamisen mahdollisuudet Savon radalle Kouvolan ja Pieksämäen välille osana liikennejärjestelmää.

Oskari Valtola
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas
Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Etelä-Savon Maakuntahallituksen 1. varapuheenjohtaja